maanantai 7. lokakuuta 2019

Münchenin matka

MÜNCHEN 7. - 8.5.2019



Tupakon viimeinen matkakohde oli München ajalla 7. - 8.5.2019. Matkalle osallistui
Jarmo Niva, Merja Saartoala, Päivikki Virsunen ja Pirjo Yliherva Oulun seudun ammattiopistosta, Heli Kaarniemi Itä-Suomen yliopistosta, Tarja Liljeroos ja Päivi Keskinen TAKK:sta sekä Anna Amber ja Taina Juvonen Axxellista.

Tapamisemme ensimmäisen kerran jo 6.5. illallisen merkeissä Intialaisessa ravintolassa. Vaihdoimme kuulumisia ja sovimme seuraavan päivän aikatauluista. Osa matkalaisilta saapui vasta myöhään illalla.










Ensimmäinen vierailupäivä 7.5.2019 

Münchner Volkshochschule, Gasteig ja Einstein

Viime hetken muutosten takia ensimmäisen päivän ohjelma oli tiivis ja pituudeltaan kunnioitettavat 12 tuntia. Yllättävän kevyesti päivä sujui mielenkiintoisten vierailupaikkojen ja kauniiden maisemien ansiosta. Ensimmäisessä vierailupaikassa tutustuimme kahteen toimipisteeseen, josta ensimmäisenä oli Einstein 28, jossa toimi pääosin saksan kielen kursseja. Saimme hyvän perehdytyksen oppilaitoksen toimintaan ja jakauduimme seuraamaan saksan kielen oppitunteja eri tasoisissa ryhmissä A1:stä aina C1:een saakka. Kielen opiskelu oli pääsääntöisesti maksullista ja kurssitarjonta erittäin runsasta. Saimme tietopaketin Saksan maahanmuuttatilanteesta ja kielikoulutuksista. Oppilaitos oli valmistautunut vierailuumme erittäin hyvin ja ohjelma toteutui tarkan aikataulun mukaisesti saksalaisessa täsmällisyydellä. Nautimme Volkshohschulessa myös lounaan.















Iltapäivän ohjelmassa meillä oli tutustuminen Initiativgruppe e.V. toimintaan. 

Initiativgruppe e.V. on perustettu jo vuonna 1971 edistämään kulttuurienvälistä kanssakäymistä sekä maahanmuuttajien kotoutumista. Tällä hetkellä hankkeita on 16, joista kaksi on suunnattu erityisesti naisille. Heille järjestetään kielikoulutusta eri tasoilla. Jotta koulutukseen olisi aidosti mahdollisuus osallistua myös perheenäideillä, heillä on mahdollisuus hakea myös lastenhoitopaikkaa päiväkodista, joka toimii yhdistyksen tiloissa. Toimintaa järjestetään myös kouluissa, joissa sekä äiti että lapsi voivat opiskella samassa luokassa esimerkiksi lukutaitoa. Naisten pääsyä työmarkkinoille sekä kohti ammatillista koulutusta helpotetaan myös erilaisin tukitoimin, mm. neuvonta- ja ohjauspalveluilla.  
Migrant Women Project ja Pre-Kindergarten

Youth In Apprenticeship (abH) project

Language and Integration Course Project (SKP).


Toinen vierailupäivä 8.5.2019



Bellevue di Monaco eG Gemeinnützige Sozialgenossenschaft,

Müllerstraße 2
Kuva:Päivi Keskinen

Toisena vierailupäivänä kävimme Bellevue Monacossa, joka on Münchenissä paljon huomiota saanut pakolaisten kotouttamiseen liittyvä projekti. Siinä on mukana useita pakolaisjärjestöjä sekä Münchenin kaupunki. Projektiin kuuluu kolme asuintaloa, jotka on saneerattu sitä varten perustetun osuuskunnan voimin. Osuuskunnassa on tällä hetkellä jo 600 jäsentä. Taloissa asuu pakolaistaustaisia nuoria. Bellevue Monacon toimintaan kuuluu myös kohtauspaikka, lounaskahvila, erilaiset työpajat, kuten tanssi, taide, valokuva sekä pyöräpajat. Toiminnassa on mukana myös yrityksiä, jotka tarjoavat harjoittelupaikkoja. Lisäksi vapaaehtoiset kieltenopettajat järjestävät saksan kielen opetusta monessa muodossa, mm. tandem-opetuksena. Bellevue Monacon toiminta vaikutti varsin aktiiviselta ja monimuotoiselta innokkaat hankevetäjät mukaan lukien! Lisäksi Bellevue Monaco on projektina varsin ajankohtainen Münchenissä, sillä juuri vierailupäivänä 8.5.2019 saimme lukea siitä paikallisesta sanomalehdestä eli Süddeutsche Zeitungista. Jutussa oli kuva yhdestä Bellevuen asuintalosta, jonka katolle on rakennettu pelikenttä! 




Ateenan matka


Ateena 4. - 7.2.2019


Tupako-hankkeen neljäs matka suuntautui helmikuussa Ateenaan. Matkustuspäivien lisäksi meille oli järjestetty ohjelmaa kahdeksi päiväksi (5. - 6.2.). Seurueessamme oli kahdeksan jäsentä: Helsingin Axxellista Aurora Vasama, Zakhar Kuzmin ja Kristiina Spolander, Oulun seudun ammattiopistosta Merja Saartoala ja Pirjo Yliherva, Tampereen aikuiskoulutuskeskuksesta Kristina Anttila ja Eeva Leinonen sekä Itä-Suomen yliopistosta Heli Kaarniemi.

Tiistai-aamuna ennen ensimmäistä vierailuamme ehdimme kiivetä Akropolis-kukkulalle.


Tiistai: Elix-järjestö ja Learning for Integration -projekti


Meille oli järjestynyt mahdollisuus Elix-järjestön vieraina tutustua turvapaikanhakijoiden tilanteeseen ja koulutukseen Kreikassa. Vuonna 1987 perustettu järjestö järjestää laajasti erilaista vapaaehtoistoimintaa Kreikassa. Painopistealueina vapaaehtoistoiminnassa ovat ympäristönsuojelu, kulttuuriperinnön säilyttäminen, non-formaalin koulutuksen edistäminen ja sosiaalisen koheesion vahvistaminen. Kun pakolaisia alkoi saapua Kreikkaan suuria määriä, järjestö aloitti avustustoiminnan, johon he saivat Unicefin päärahoittajaksi. Pääasiassa tällä toiminnalla pyritään tukemaan lapsia ja nuoria, mutta mahdollisuuksien mukaan myös aikuisia. Saimme tietää, että myös Suomi kantaa kortensa kekoon Kreikan turvapaikanhakijoiden auttamiseksi Kirkon ulkomaanavun kautta, joka on yksi Elixin rahoituskanava.









Kuvat: Elixin koulutuskeskuksessa 2.(kuvaaja Kristina Anttila)

Meidät otettiin ystävällisesti vastaan Elix-järjestöstä. Aloitimme vierailemalla järjestön koulutuskeskuksessa, jossa meille esiteltiin  järjestöä ja erityisesti Learning for Integration -projektia. Projekti on alkanut lokakuussa 2017 ja se tarjoaa non-formaalia koulutusta ja tukea kotitehtävien tekoon 3 - 17-vuotiaille pakolaisille ja maahanmuuttajalapsille  sekä heidän vanhemmilleen. Tarkoitus on edistää sujuvaa integroitumista formaaliin koulutusjärjestelmään. Projektia toteutetaan Elixin ylläpitämillä kahdella turvapaikanhakijoiden leirillä (Elaiona ja Skaramangas), Elixin koulutuskeskuksessa Ateenassa ja muutamissa Ateenan peruskouluissa. 

Keskusteluissamme selvisi, että tuki opettajille ja oppilaille peruskouluissa on erittäin tarpeellista, koska formaali koulutusjärjestelmä on melko huonosti valmistautunut ottamaan vastaan maahanmuuttajalapsia. Turvapaikanhakijoiden lapset kyllä pääsevät normaalin valtiollisen koulutusjärjestelmän piiriin, mutta luokanopettajilla ei ole koulutusta, kuinka kohdata heidät, tai aikaa ja taitoa auttaa kielen kanssa. Elixin työntekijöiden mukaan monet lapset eivät halua kouluun, koska he jäävät heikon kreikan kielen taidon vuoksi lapsiryhmän ulkopuolelle. Ennen suurta pakolaiskriisiä, joka Kreikassa ajoittuu vuoteen 2016, toiminnassa oli puolen vuoden pituinen valmistava koulutus lapsille, mutta järjestelmä romahti tarvitsijoiden suuren määrän edessä, ja on vasta nyt pikku hiljaa toipumassa.






Kreikassa olevien aikuisten turvapaikanhakijoiden kouluttaminen vaikutti olevan enimmäkseen järjestöjen - kuten Elix ja Unicef - varassa.  Valtiollisen koulutusjärjestelmän ulkopuolelle jäävät kaikki muut turvapaikanhakijat paitsi lapset: aikuisille valtio ei tarjoa mitään koulutusta. Kuten yllä olevasta tilastostakin näkee, niin LIP-projektinkin tarjoama tuki tavoittaa vain murto-osan Ateenassa asuvista turvapaikanhakijoista, joita arvioiden mukaan kaupungissa on noin puoli miljoonaa.

Olisi ollut mielenkiintoista kuulla myös oleskeluluvan saaneiden tilanteesta ja siitä, millaista koulutusta heille on tarjolla, mutta siihen meillä ei matkamme aikana ollut aikaa perehtyä. 


Informatiivisen keskustelun jälkeen kävimme tutustumassa Elixin koulutuskeskuksen tiloihin ja muutamiin kreikan kielen opetusryhmiin, jotka olivat sillä hetkellä paikalla keskuksessa. Piipahdimme nuorten turvapaikanhakijoiden ryhmässä ja aikuisten ryhmässä, jossa mukana oppitunneilla oli myös pieniä lapsia. 

Alla on Elixin koulutuskeskuksessa ryhmästämme otettu kuva. Kuva ja Elixin laatima pieni selostus sekä kuvakooste vierailustamme löytyvät Elixin internet-sivuilta

Ryhmämme jäsenet ja kolme Elixin edustajaa (vasemmalla). Kuva: Elixin internet-sivu. 

Keskiviikko: vierailu turvapaikanhakijoiden leirissä 

Elix koordinoi Kreikassa kahta turvapaikanhakijoiden leiriä, Elaionaa ja Skaramangaa. Keskiviikkona pääsimme vierailemaan Elaionan pakolaisleirillä Ateenassa. Leiri on laadultaan parhaita koko Kreikassa. Tällä leirillä asuu pääosin lapsiperheitä. Asuntoina heillä on kontit, jotka on maalattu iloisin värein. Vierailumme aikana sää oli sateinen, minkä vuoksi ulkona näkyi vain vähän ihmisiä. Piha-alueella oli vain yksittäisiä lapsia potkimassa palloa. 




Vierailun aluksi istahdimme yhdessä toimistoon, ja isäntämme esittelivät meille leirien toimintaa. Leirit rahoittaa pääosin Unicef, mutta Elix koordinoi niiden toimintaa. Leireillä toteutetaan Language for Integration -projektia, eli lapset ja nuoret saavat siellä kreikan kielen opetusta ja tukea koulutehtävien tekemiseen.

Pääsimme vierailemaan luokkahuoneena toimivaan konttiin, jossa oli meneillään kreikan kielen oppitunti 6 - 10-vuotiaille lapsille. Aiheena olivat ruumiinosat ja vaatteet. Lapset tekivät tehtäviä hyvin keskittyneesti ja istuivat kauniisti paikoillaan. Meille kuitenkin kerrottiin, että puoli vuotta sitten ryhmän aloittaessa tilanne oli hyvin erilainen ja lapsilla oli monenlaisia haasteita ja levottomuutta. Osa ei osannut aloittaessaan edes pidellä kynää oikein kädessä. Puolen vuoden aikana lapset olivat saavuttaneet paljon perusturvallisuuden tunteen ja työskentelytaitojen suhteen. Nämä lapset ovat onnekkaita, kun ovat päässeet niin hyvin järjestäytyneeseen leiriin kuin Elaiona. Leirin maine on turvapaikanhakijoiden keskuudessa niin hyvä, että portin ulkopuolelle oli majoittunut ihmisiä jonottamaan vapautuvaa paikkaa. 











Turvapaikanhakijat ovat saaneet maalata konttinsa mieleisekseen. 





Kuvissa oppilaita opiskelemassa Elaionan vastanottokeskuksessa.

Kuvat: Eeva Leinonen ja Kristina Anttila

Lähdimme pois turvapaikanhakijoiden leiriltä taksilla rankkasateen säestäessä kyytiä. Palasimme Ateenan keskustaan Elixin toimipisteelle, jossa meille oli sovittuna tapaaminen Unicefin edustaja Naoko Imoton kanssa. Hän oli Unicefin koulutusasiantuntija Kreikassa. Hän oli kiinnostunut keskustelemaan meidän kanssamme turvapaikanhakijoiden tilanteissa maissamme ja koulutuksen järjestämisestä heille.

Tapaamisen jälkeen lähdimme yhteiselle illalliselle paikallisten suosimaan ostoskeskukseen. Ruokailun lomassa vaihdoimme ajatuksia kokemastamme.


Ateenan keskustassa koettua

Suomalaisten tiedotusvälineiden kautta muodostunut etukäteiskäsitys Kreikassa oleskelevien turvapaikanhakijoiden tilanteesta ei ollut kovin hyvä. Kreikan talouden haasteet yhdistettynä valtavaan tulijoiden määrään (pelkästään Ateenassa arviolta 500 000 turvapaikanhakijaa) ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin sitä, että ihmiset ovat enemmän ja vähemmän oman onnensa nojassa. Valitettavasti tuo käsitys ei matkamme aikana juurikaan muuttunut. Ateenan keskustan puistot kuhisivat toimettomia nuoria maahanmuuttajamiehiä. Kaduilla ja puistoissa nukkujat vaikuttivat olevan osa normaalia elämänmenoa. Keskustassa illalla kävellessä kadulla oli peittomyttyjä, joiden alta pilkisti vain kerjäyskuppia pitelevä käsi. Viemärin kansikin vaikutti toimivan etuovena joillekin. Ateenan keskustan todella runsaslukuiset ja ränsistyneet autiotalot ilmeisesti myös olivat koteina osalle ihmisistä. Varmasti kaikki asunnottomat eivät olleet turvapaikanhakijoita, vaan joukossa oli myös paikallisia.

Yritteliäimmillä maahantulijoilla oli päivisin katujen kulmilla pöytiä, joissa oli myytävänä lähinnä tupakkaa. Eräs äiti istui kadun varrella ja meidät ilmiselvät turistit nähtyään lähetti ehkä viisivuotiaan tyttärensä peräämme myymään nenäliinapakettia. Onneksi lapsia vaikutti kaduilla kuitenkin olevan hyvin vähän. Kun kysyimme työtilanteesta Elixistä niin saimme tietää, että kesäisin osa pääsee työskentelemään hedelmätarhoille, mutta talvisin työmahdollisuuksia on vähemmän. Valtio maksaa perheen koosta riippuen tukea elämiseen noin 130 - 500 euroa kuussa. 




keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Palermon matka

TUPAKOn  X.matka Palermoon


Kuva: Leila Murtomäki


4. - 6.10.2018 Palermo, Sisilia

Kuva: Leila Murtomäki



X.Tupakon matka kohdistui Palermoon, Sisiliaan 14. LESLLA-konferenssiin (14th Annual Symposium on Literacy Education and Second Language Learning for Adults "People, languages and literacy in new migration. Research, Practice, and Policy"). Matkaan lähtivät Tuire Leinonen ja Sari-Maaria Sarkkinen Oulun seudun ammattiopistosta (aik. Oulun Aikuiskoulutuskeskus),  Riikka Kulonen ja Leila Murtomäki Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksesta, Marjut Heikkinen Axxellista sekä Virpi Moilanen Itä-Suomen yliopistosta.


3. - 4.10.2018 Universita Degli Studi Di Palermo, Facolta di Giurisprudenza

Matkasuunnitelmaamme kuului varsinaisten konferenssipäivien lisäksi kaksi matkapäivää. Osallistujien kotipaikasta riippuen lähdimme matkaan hieman eri aikoihin. Konferenssin avaus oli torstaina 4.10. Palermon yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tiloissa. Kaunis yliopisto ympäristöineen tarjosi hulppeat puitteet konferenssin avauspäivälle. Siellä myös tapasimme joukolla ensimmäisen kerran. Heti ensimmäisenä päivänä meille myös paljastui perinteikäs, italialainen tapa järjestää konferensseja "small problem" : ).

Kuva: Leila Murtomäki

Kuva: Leila Murtomäki


















Kuva: Leila Murtomäki














Kuva: Leila Murtomäki


















Ensimmäisen päivän puhujina olivat mm. Mari D'Agostino ItaStran (School of Italian language for Foreigners) rehtori, Patricia Buonamici (UNHCR, UN Refugee Agency), Chiara Saturnino (UNICEF), Martha Young-Scholten ja Patsy Egan (LESLLA).

Patsy Egan, President of LESLLA (Kuva: Leila Murtomäki)


Koska konferenssin aamukahvi peruuntui, lounasaikaan meillä olikin sitten jo kiljuva nälkä. Kapeiden kujien ja sisilialaisen torin ohi kuljettuamme löysimme viehättävän "katukeittiön", josta onneksi löytyi jokaiselle jotakin. 

Kuva: Leila Murtomäki

Kuva: Leila Murtomäki


Lounaan jälkeen päivä jatkui ItaStran tiloissa (ex Convento di S. Antonino). Kolmessa eri tilassa oli esityksiä eri aihepiireistä. Tilan nro 1 esitysten näkökulma oli pääosin kielellinen, tila nro 2 keskittyi toiminallisuuteen ja tekemällä oppimiseen ja tilassa nro 3 pääpaino oli ohjauksessa, osallisuudessa ja työssäoppimisessa. Tässä kohden jakaannuimme kuuntelemaan esityksiä eri tiloihin omien intressiemme mukaisesti.

Kuva: Leila Murtomäki


Kahvitauolla saimme maistella ihania italialaisia leivonnaisia. Päivän aikana verkostoiduimme myös muiden konferenssiin osallistuneiden suomalaisten kanssa. Päivä oli pitkä ja illalla olikin sitten pää täynnä sekä uusia ideoita että italian kieltä ja siirryimme kukin omille tahoillemme iltaa jatkamaan.

Kuva: Leila Murtomäki















Kuva: Leila Murtomäki

















5.10.2018



















Perjantaiaamu alkoi aamupalalla hotellissa.


















Aamun virallisen osuuden aloitti yleisluento (Theo Marinis: Literacy Education and multilingualism), jonka jälkeen alkoivat jälleen rinnakkaisohjelmat samoilla otsikoilla kuin symposiumin aloituspäivänä. Valitsimme kiinnostuksen mukaan lyhyitä puolen tunnin esitelmiä eri aiheista. Kahvitauon jälkeen rinnakkaisohjelmat jatkuivat. Osa tilaisuuksista oli kovin suosittuja ja keskusteluakin syntyi, tosin lyhyesti, koska aikataulu oli tiukka. Huomasimme, että toisen kielen oppimisen ja opettamisen ja kotoutumisen kysymykset olivat varsin samanlaisia muuallakin kuin Suomessa. Kokemuksia kuultiin Italian lisäksi mm. Norjasta, Belgian Flandersista, Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Toisaalta välillä tuli tunne, että toisen kielen oppimisen tutkimus ja opetus ei ole kaikkialla edennyt kovin pitkälle. Iltapäivällä kiertelimme posteriesitelmiä ItaStran pihakatoksissa. Muun muassa jo matkalla Suomesta tapaamamme Eva Malessa Jyväskylän yliopistosta esitelmöi alkeistason tietokoneavusteisesta oppimisesta ja oppijoiden kokemuksista.



Iltakävelyllä meren rannalla oli lämmintä verrattuna Suomen lokakuuhun. Kävelyreitille osui myös upeasti valaistu Palermon katedraali.






















6.10.2018

Lauantaiaamun aloitusluennoitsija oli Martha Young-Scholten Newcastlen yliopistosta. Seuraavaksi jatkettiin jälleen rinnakkaisohjelmilla esim. eurooppalaisesta viitekehyksestä lukutaidon oppijoilla, traumataustaisten opetusjärjestelyistä ja sosiaalisista suhteista oppimisympäristössä sekä opettajien täydennyskoulutuksesta. Eräässä ohjelmassa kuultiin vinkkejä siihen, miten voi hyödyntää oppijoiden ei-kielellisiä valmiuksia ja ryhmän jäsenten omia kulttuureja. Luentojen jälkeen olikin kiiruhdettava Palermon katakombeihin juuri ennen sulkemisaikaa.



































torstai 28. kesäkuuta 2018

Tanskan matkan antia




Tanskan visiitistä näin jälkikäteen

Tupako-hankkeen maaliskuinen matka Kööpenhaminaan toi virkistävää vaihtelua arkeen. Matka antoi paljon virikkeitä ja herätti monenlaisia kysymyksiä:

1.        Eikö Vestegnens Sprogcenterissä nähtyä tanskalaista mallia voisi adaptoida myös Suomeen ainakin osittain? Ehkäpä kielikoulutukset kehittyvät meilläkin sellaiseen suuntaan, jossa opiskelijan on mahdollista osatessaan edetä muita ryhmässä opiskelevia opiskelijoita nopeammin? Tämä voi tietenkin edellyttää suurta volyymiä niin opiskelijoiden kuin opettajienkin määrässä, mutta ajatus siitä, että opiskelija voisi näyttää osaamistaan näyttökokeilla ja näin edetä nopeampaan tahtiin, on todella houkutteleva. Nythän te-hallinto kontrolloi kotoutumiskoulutuksessa opiskelijoiden läsnäoloa, mutta entä jos kontrolloitaisiinkin kielitaidon kehittymistä?

2.       Eikö myös meillä voisi tällöin tarjota systemaattisemmin opetusta (maksutonta tai miksei maksullistakin) tasoille B2 – C1? Jospa Valman oheen kehitetään tulevaisuudessa kursseja niin, että ne olisivat opiskelijan valittavissa eri elämäntilanteissa (esimerkiksi omat väylät työssäkäyville, työttömille, kertaajille, jne.)? Myös meillä tarvittaisiin Suomi 1 lukutaito-opiskelijoille, Suomi 2 perustason opiskelijoille ja Suomi 3 korkeasti koulutetuille maahanmuuttajille. Kurssit voisivat muodostaa loogisen etenemispolun (polut voisivat olla selkeästi jaettu eri palvelun tarjoajien välillä – kyseessä voisivat olla niin kansanopisto, ammattikorkeakoulu, yliopisto, aikuislukio, aikuiskoulutuskeskus, ammatillinen oppilaitos tai mikä tahansa)! Jospa opiskelijat vielä joskus saisivat Suomessa tanskalaiseen tapaan tietyn määrän ”palveluseteleitä”, joilla he voisivat joko edetä nopeammin tai hitaammin omien lähtökohtiensa mukaisesti?    

3.       Kuinka paljon maahanmuuttajien työllistymiseen Tanskassa vaikuttaa se, että kansalaisuuteen vaaditaan korkeampi kielitaito? Moduuli-koulutuksen maksuttomuus on opiskelijan kannalta kuin lottovoitto! Motivoiko toisaalta vaatimus ja toisaalta mahdollisuus opiskelijoita opiskelemaan ahkerammin kuin meillä ja arvostetaanko kielikoulutusta ylipäätään siksi enemmän? Kouluttajien puheesta sai sen kuvan, että tällä hetkellä tilanne työmarkkinoilla on hyvä, harjoittelu- ja työpaikkoja on kohtuullisen vaivaton saada. Kaikkien työtä tietenkin helpottaa se, että opiskelijat osaavat tanskaa ja ne, jotka eivät sitä vielä osaa, voivat kuitenkin kertaamalla hankkia vankemman pohjan kuin meillä. Mutta mitä lopulta tapahtuu heille, jotka eivät kansalaisuutta saa?  Paljon mielenkiintoista jäi puhumatta! 

4.       Voisimmeko lähteä porukalla vielä uudestaan Tanskaan ja vierailla erityisesti VUC Storstroemin Naestvedin toimipisteessä syyskuussa, kun heillä on uudet toimitilat käytössään? Suunnitelmat olivat niin häikäisevät, että meidän kaikkien pitäisi nähdä tuo uusi kokonaisuus, jossa kaikki on suunniteltu ajatellen yhteisopettajuutta ja digitaalisuutta! Olisi mielenkiintoista nähdä opetustilat, jotka ovat uusinta uutta ja tukevat digitaitojen kehittymistä. Oli aivan mahtavaa nähdä jo näissä ”vanhoissa tiloissa” se, että välineet mukautuvat opettajan toimintaan eikä päinvastoin. Yhdessä luokkahuoneessa näimme 2 (vai peräti 4) isoa näyttöä, tämä varmisti sen, että opettaja voi nähdä etänä opiskelevat opiskelijat, olipa hän itse miten päin luokassa tahansa. Tämän lisäksi mikrofoni suuntautui opettajan liikkeiden mukaan!

Digitaalisuudella ei pyritä säästöihin (!), vaan siihen että opetusta pystytään tarjoamaan esimerkiksi saaristossa asuville opiskelijoille mahdollisimman joustavasti. Kaikki tämä välineellisyys on mahdollista tietenkin runsaalla ulkopuolisella rahoituksella, asia josta voimme täällä nauttia erilaisissa projektirahoituksilla, mutta paljon pienemmällä mittakaavalla. Tällainen systemaattinen yhteistyö Microsoftin kanssa (ja kansainvälisesti IT-maailman Oscarilla palkittu Global Classroom -toimintamalli ja laitteisto) oli aivan uutta. Vaikutuimme varmasti kaikki!

5.       Miten kouluttajina ja koulutusorganisaatioina voisimme helposti lähestyä muita maahanmuuttajien kanssa operoivia tahoja? Kööpenhaminassa toimivalla Vestegnens Sprogcenterillä on hyvät verkostot ja yhteistyömallit ympäröiviin toimijoihin, mutta kouluttajat painottivat, että tilanne pääkaupungissa on tietenkin erilainen kuin esimerkiksi maaseudulla toimivilla oppilaitoksilla. Kööpenhaminalaiset näyttävät kuitenkin hyvää esimerkkiä muille siinä, että oppilaitoksen tiloja voivat käyttää muutkin kuin siellä työskentelevät.  Aina kouluttajan ei tarvitse organisoida vierailijoita, vaan vierailijat itse ottavat yhteyttä – upeaa! 

6.       Ei kuitenkaan mitään uutta auringon alla? Myös Tanskassa kipuillaan opetuksen resursoinnin kanssa. Iltauutisissa oli ote perusopetuksen puolelta opettajien lakosta, VoksenUddannelsecenter Fredriksbergin kouluttajat odottivat jännittyneinä kesää, jolloin kurssien rahoituspohja muuttuu (ei-pakolaistaustaiset maahanmuuttajat joutuvat maksamaan jokaisesta käymästään moduulista). Onko niin, että hyvät ajat Tanskassa ovat ohi,vai pystyvätkö he toimimaan uudessa tilanteessa jollakin uudella innovatiivisella tavalla?

Kiitoksia kaikille matkakumppaneille! Pahoitteluni sekä siitä, että bloggailen vasta nyt ja siitä, että digitaitoni ovat vasta kehittymässä – siksi erillinen dokumentti. Jos joku haltsaa tämän raapustuksen siirron varsinaisen tekstin loppuun, olen siitä jättelyckligt (tanskaksi en osaa tätä kirjoittaa saati sitten ääntää...)

Kesäisin terveisin Kaisa Takk:ista

Münchenin matka

MÜNCHEN 7. - 8.5.2019 Tupakon viimeinen matkakohde oli München ajalla 7. - 8.5.2019. Matkalle osallistui Jarmo Niva, Merja Saartoala, P...