torstai 28. kesäkuuta 2018

Tanskan matkan antia




Tanskan visiitistä näin jälkikäteen

Tupako-hankkeen maaliskuinen matka Kööpenhaminaan toi virkistävää vaihtelua arkeen. Matka antoi paljon virikkeitä ja herätti monenlaisia kysymyksiä:

1.        Eikö Vestegnens Sprogcenterissä nähtyä tanskalaista mallia voisi adaptoida myös Suomeen ainakin osittain? Ehkäpä kielikoulutukset kehittyvät meilläkin sellaiseen suuntaan, jossa opiskelijan on mahdollista osatessaan edetä muita ryhmässä opiskelevia opiskelijoita nopeammin? Tämä voi tietenkin edellyttää suurta volyymiä niin opiskelijoiden kuin opettajienkin määrässä, mutta ajatus siitä, että opiskelija voisi näyttää osaamistaan näyttökokeilla ja näin edetä nopeampaan tahtiin, on todella houkutteleva. Nythän te-hallinto kontrolloi kotoutumiskoulutuksessa opiskelijoiden läsnäoloa, mutta entä jos kontrolloitaisiinkin kielitaidon kehittymistä?

2.       Eikö myös meillä voisi tällöin tarjota systemaattisemmin opetusta (maksutonta tai miksei maksullistakin) tasoille B2 – C1? Jospa Valman oheen kehitetään tulevaisuudessa kursseja niin, että ne olisivat opiskelijan valittavissa eri elämäntilanteissa (esimerkiksi omat väylät työssäkäyville, työttömille, kertaajille, jne.)? Myös meillä tarvittaisiin Suomi 1 lukutaito-opiskelijoille, Suomi 2 perustason opiskelijoille ja Suomi 3 korkeasti koulutetuille maahanmuuttajille. Kurssit voisivat muodostaa loogisen etenemispolun (polut voisivat olla selkeästi jaettu eri palvelun tarjoajien välillä – kyseessä voisivat olla niin kansanopisto, ammattikorkeakoulu, yliopisto, aikuislukio, aikuiskoulutuskeskus, ammatillinen oppilaitos tai mikä tahansa)! Jospa opiskelijat vielä joskus saisivat Suomessa tanskalaiseen tapaan tietyn määrän ”palveluseteleitä”, joilla he voisivat joko edetä nopeammin tai hitaammin omien lähtökohtiensa mukaisesti?    

3.       Kuinka paljon maahanmuuttajien työllistymiseen Tanskassa vaikuttaa se, että kansalaisuuteen vaaditaan korkeampi kielitaito? Moduuli-koulutuksen maksuttomuus on opiskelijan kannalta kuin lottovoitto! Motivoiko toisaalta vaatimus ja toisaalta mahdollisuus opiskelijoita opiskelemaan ahkerammin kuin meillä ja arvostetaanko kielikoulutusta ylipäätään siksi enemmän? Kouluttajien puheesta sai sen kuvan, että tällä hetkellä tilanne työmarkkinoilla on hyvä, harjoittelu- ja työpaikkoja on kohtuullisen vaivaton saada. Kaikkien työtä tietenkin helpottaa se, että opiskelijat osaavat tanskaa ja ne, jotka eivät sitä vielä osaa, voivat kuitenkin kertaamalla hankkia vankemman pohjan kuin meillä. Mutta mitä lopulta tapahtuu heille, jotka eivät kansalaisuutta saa?  Paljon mielenkiintoista jäi puhumatta! 

4.       Voisimmeko lähteä porukalla vielä uudestaan Tanskaan ja vierailla erityisesti VUC Storstroemin Naestvedin toimipisteessä syyskuussa, kun heillä on uudet toimitilat käytössään? Suunnitelmat olivat niin häikäisevät, että meidän kaikkien pitäisi nähdä tuo uusi kokonaisuus, jossa kaikki on suunniteltu ajatellen yhteisopettajuutta ja digitaalisuutta! Olisi mielenkiintoista nähdä opetustilat, jotka ovat uusinta uutta ja tukevat digitaitojen kehittymistä. Oli aivan mahtavaa nähdä jo näissä ”vanhoissa tiloissa” se, että välineet mukautuvat opettajan toimintaan eikä päinvastoin. Yhdessä luokkahuoneessa näimme 2 (vai peräti 4) isoa näyttöä, tämä varmisti sen, että opettaja voi nähdä etänä opiskelevat opiskelijat, olipa hän itse miten päin luokassa tahansa. Tämän lisäksi mikrofoni suuntautui opettajan liikkeiden mukaan!

Digitaalisuudella ei pyritä säästöihin (!), vaan siihen että opetusta pystytään tarjoamaan esimerkiksi saaristossa asuville opiskelijoille mahdollisimman joustavasti. Kaikki tämä välineellisyys on mahdollista tietenkin runsaalla ulkopuolisella rahoituksella, asia josta voimme täällä nauttia erilaisissa projektirahoituksilla, mutta paljon pienemmällä mittakaavalla. Tällainen systemaattinen yhteistyö Microsoftin kanssa (ja kansainvälisesti IT-maailman Oscarilla palkittu Global Classroom -toimintamalli ja laitteisto) oli aivan uutta. Vaikutuimme varmasti kaikki!

5.       Miten kouluttajina ja koulutusorganisaatioina voisimme helposti lähestyä muita maahanmuuttajien kanssa operoivia tahoja? Kööpenhaminassa toimivalla Vestegnens Sprogcenterillä on hyvät verkostot ja yhteistyömallit ympäröiviin toimijoihin, mutta kouluttajat painottivat, että tilanne pääkaupungissa on tietenkin erilainen kuin esimerkiksi maaseudulla toimivilla oppilaitoksilla. Kööpenhaminalaiset näyttävät kuitenkin hyvää esimerkkiä muille siinä, että oppilaitoksen tiloja voivat käyttää muutkin kuin siellä työskentelevät.  Aina kouluttajan ei tarvitse organisoida vierailijoita, vaan vierailijat itse ottavat yhteyttä – upeaa! 

6.       Ei kuitenkaan mitään uutta auringon alla? Myös Tanskassa kipuillaan opetuksen resursoinnin kanssa. Iltauutisissa oli ote perusopetuksen puolelta opettajien lakosta, VoksenUddannelsecenter Fredriksbergin kouluttajat odottivat jännittyneinä kesää, jolloin kurssien rahoituspohja muuttuu (ei-pakolaistaustaiset maahanmuuttajat joutuvat maksamaan jokaisesta käymästään moduulista). Onko niin, että hyvät ajat Tanskassa ovat ohi,vai pystyvätkö he toimimaan uudessa tilanteessa jollakin uudella innovatiivisella tavalla?

Kiitoksia kaikille matkakumppaneille! Pahoitteluni sekä siitä, että bloggailen vasta nyt ja siitä, että digitaitoni ovat vasta kehittymässä – siksi erillinen dokumentti. Jos joku haltsaa tämän raapustuksen siirron varsinaisen tekstin loppuun, olen siitä jättelyckligt (tanskaksi en osaa tätä kirjoittaa saati sitten ääntää...)

Kesäisin terveisin Kaisa Takk:ista

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Tupakon Tanskan matka 21.3.-24.3.2018


Tupakon toinen matka kohdistui Kööpenhaminaan ja sen lähiseuduille. Ensimmäinen ja viimeinen päivä olivat matkustuspäiviä ja kaksi keskimmäistä päivää olivat varsinaisia vierailupäiviä. Matkalla olivat mukana Oulun seudun ammattiopistosta Tuire Leinonen, Laura Niva ja Jarmo Niva; Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksesta Kaisa Leppänen ja Mari Poikolainen; Itä-Suomen yliopistosta Jori Sara-aho sekä Axxell Monikulttuurisuuskeskuksesta Inkeri Kaipiainen ja Johanna Rinne. Oli kiva, että me kaikki majoituimme samaan Ascot-hotelliin, joka sijaitsi aivan Kööpenhaminan keskustassa.
Ensimmäisen päivän iltana tapasimme Taphouse-nimisessä olutpubissa, jossa oli mittava määrä erilaisia oluita.  Me esittäydyimme ja juttelimme rennossa tunnelmassa oppilaitoksiemme koulutustarjonnasta sekä työtehtävistämme. Oli kivaa, että matkalla oli mukana opettajia ympäri Suomea.

Ensimmäinen vierailukohde: Glostrupin Vestegnens Sprogcenter
 
Päivä alkoi varhain hotellin runsaalla aamiaisella, jonka jälkeen suuntasimme juna-asemalle. Siellä harjoittelimme lippuautomaatin käyttöä. Se kesti yllättävän kauan, mutta onneksi saavuimme kuitenkin täsmällisesti paikalle.
  
Vestegnens Sprogcenterillä meidät ottivat vastaan Chris Kuylenstierna, Hanne Kit Olesen ja Dorthe Kirkegaard. Saimme heti kattavan esityksen Tanskalaisesta kielikoulutusmallista. Moduuleihin jaoteltu malli oli suomalaiselle opettajalle jo tuttu, mutta eroja oli lopulta enemmän kuin yhtäläisyyksiä. Siinä missä Suomessa koto-koulutusta tarjotaan vain työttömille maahanmuuttajille, oli Tanskassa mahdollista saada kolme vuotta ilmaista kieliopetusta, vaikka olisi jo työelämässä. Kursseja järjestettiin aamulla, päivällä, illalla, viikonloppuisin ja verkossa. Näin jokaiselle opiskelijalle oli mahdollista löytää itselleen sopiva tapa opiskella. Tanskalaisessa mallissa opiskelijan tulee aina läpäistä moduulin tasotesti, jotta hän voi siirtyä seuraavaan moduuliin. Kuitenkin jos opiskelija haluaa, hän voi suorittaa moduulin myös näyttökokeella ja näin edetä nopeampaan tahtiin. Kun opiskelija läpäisee testin, hänet ohjataan sopivan tasoiseen opiskelijaryhmään jatkamaan. Siirtymiä ryhmästä toiseen oli mahdollista tehdä jopa kahden viikon välein. Opiskelijan läpäistessä moduulin, sai kielikoulu rahaa koulutuksen maksavalta kunnalta. 

Kursseille osallistuvat opiskelijat ovat Tanskassa enimmäkseen eurooppalaisia. Joukossa kuitenkin myös Suomessa tutuiksi tulleita kansallisuuksia, kuten syyrialaisia ja irakilaisia. Suomesta poiketen kursseja ei ole tarkoitettu vain työttömille työnhakijoille. Lisäksi opiskelijoiden tulee itse ottaa yhteys kielikurssin järjestäjään, mikä myös eroaa suomalaisesta järjestelmästä. Myönteinen asia onkin, että opiskelijaryhmät voivat olla heterogeenisempiä ja esimerkiksi työttömät voivat saada apua ja esimerkkiä jo työllistyneiltä opiskelukavereiltaan.

Myös työharjoittelut olivat jonkin verran erilaisia kuin Suomessa. Harjoittelu kestää aluksi vain yhden viikon, mutta harjoittelussa on tavoitteena ainoastaan käyttää suomea. Kontaktien muodostaminen työelämään ei ole vielä tärkeää. Useaan otteeseen painotettiin, että opiskelijoiden etenemissuunnitelmat ovat joustavia ja pitkälle yksilöllistettyjä. Työharjoittelujen ohjaamista varten Vestegnens Sprogcenterissä oli omat työntekijät. Samoin kielitestien järjestämiseen, verkkokurssien opettamiseen ja koulutusten suunnitteluun oli omat työntekijänsä. Työnkuvat näyttäytyivät meille selkeästi rajattuina ja tavoitteellisina.

Runsaasta henkilöstöstä ja joustavasti suunnitellusta etenemispolusta huolimatta, ei toiminta kuulemma olisi mahdollista ilman runsasta vapaaehtoisten määrää. Vestegnens Sprogcenter harjoitti runsasta yhteistyötä esimerkiksi järjestöjen, urheiluseurojen ja perheiden kanssa. Maahanmuuttajien on mahdolllista esimerkiksi harrastaa liikuntaa ilmaisissa ryhmissä ja saada apua omalta tukiperheeltään tavallisissa arjen pulmissa. Kaikki tämä vaatii myönteisen asenneilmapiirin luomisen myös oppilaitoksen ulkopuolelle. Tämä onkin Hannen mukaan tulos pitkäjänteisestä verkostoitumistyöstä. Ympäröivän yhteiskunnan aktivoiminen kotouttamiseen on merkittävä saavutus, johon myös Suomessa tulisi voimakkaammin pyrkiä. Hannen sanojen mukaisesti ”together is the answer”.




Muita huomioita ensimmäisen kohteen vierailusta:


Tanskassa koto-koulutuksessa on kolme polkua. Tanska 1 on tarkoitettu lukutaito-opiskelijoille. Tanska 2 on ”peruspolku”. Tanska 3 on nopea polku korkeastikoulutetuille maahanmuuttajille. Kaikissa moduuleissa on 6 moduulia ja kahden ensimmäisen polun taitotasotavoite on B1-B2. Nopealla polulla on mahdollisuus opiskella C1- tasolle asti, mitä Suomessa ei voi opiskella ilmaiseksi. Taitotaso B2 on vaatimuksena kansalaisuuden saamiseksi. Suomessa kansalaisuuteen riittää taitotaso B1.


Koulussa on noin 100 opettajaa. Kokoaikainen opettaja opettaa 25 oppituntia viikossa. Opettajalla on opetusta vuoroissa esimerkiksi kaksi kertaa viikossa aamulla, kolme kertaa päivällä ja kaksi kertaa illalla. Iltavuorot ovat kaikille pakollisia. Opettajat työskentelevät neljän hengen tiimeissä ja yksi tiimi on koko ajan vastuussa tietystä moduulista.
Vierailun lopussa saimme nauttia erinomaisen lounaan koulun ruokalassa. Siitä oli hyvä lähteä seuraavaan vierailukohteeseen.


Toinen vierailukohde: VoksenUddannelsecenterFredriksberg

Seuraavaksi menimme Fredriksbergiin VUF-nimiseen oppilaitokseen, jossa meidät otti vastaan Anneli Vejsig Bruun ja hänen kolleegansa Kristine.




Koulussa on 800 opiskelijaa ja 36 opettajaa. Opiskelijoista 23 % on pakolaisia tai tulleet Tanskaan perheenyhdistämisen kautta. Pakolaistaustaisilla maahanmuuttajilla on viisi vuotta aikaa opiskella kieltä.Tällä hetkellä kurssit ovat kaikille maahanmuuttajille ilmaisia, mutta tilanne muuttuu kesällä 2018. Silloin ei-pakolaistaustaiset maahanmuuttajat joutuvat maksamaan jokaisesta moduulista noin 300 euroa.

Anneli Vejsig Bruun kertoi meille myös, että jos opiskelija yhden vuoden kuluessa kuntaan saapumisesta tulee toimeen omillaan, ilman taloudellista tukea, saa kunta bonuksen. Jos näin ei tapahdu, saa kunta maksaa sakkoja. Lisäksi perheenyhdistämisessä perheenjäsen joutuu maksamaan isohkon pantin, jonka hän saa takaisin, kun perheenjäsen läpäisee
kielikokeen.


Anneli kertoi myös kansalaisuustestistä, joka sisältää yhteiskuntaan, kulttuuriin ja historiaan sekä ajankohtaisiin asioihin liittyviä teemoja tanskaksi. Kansalaisuutta haluavan täytyy lukea kansalaisuustestin materiaali (35 kysymystä) ja lisäksi osata vastata viiteen ajankohtaiseen aiheeseen liittyvään kysymykseen. Kansalaisuutta hakevan täytyy osoittaa osaamista sekä kielitaidossa että yhteiskuntatiedossa.



Vaikutuksen meihin teki se, miten paljon opetuksessa huomioidaan kielen ääntäminen. Oppilaitoksessa järjestetään ääntämiskursseja ja siellä on ääntämisstudio, johon opiskelija voi mennä itsenäisesti harjoittelemaan ääntämistä ja tekemään kuunteluharjoituksia. Studiossa on opettaja, jolta opiskelija saa omaan lähtökieleen sopivan ääntämisharjoituspaketin ja muuta tukea. Opiskelijan saama palaute on Bruunin kertoman mukaan yksilöllistä ja konkreettista. Eli opiskelijaa voidaan kehtottaa harjoittelemaan jotain tiettyä yksittäistä konsonanttia. Siinä meillä olisi parannettavaa opetuksessamme.






  

Kolmas vierailukohde: VUC Storstroem (Naestved) 
Tanskassa perustaitojen (basic skills) opetusta aikuisille tarjoaa 27 oppilaitosta. ytännössä perustaitojen koulutus sisältää matematiikan, englannin, tanskan ja tanska toisena kielen, yhteiskuntatiedon ja luonnontieteiden kursseja, jotka ovat jääneet suorittamatta perusasteella tai lukiossa. Kurssien tavoitteena on parantaa opiskelijoiden mahdollisuuksia hakeutua lukioon, ammatilliseen tai korkeakoulutukseen. Tanskassa ammattikorkeakoulutus on hyvin suosittua, minkä vuoksi toisen asteen ammatillinen koulutukseen ei riitä aina tarpeeksi hakijoita. Kotoutuja voi hakeutua perustaitojen koulutukseen esimerkiksi kielikoulutuksen jälkeen. Yleensä ennen perustaitojen koulusta D2-tanskan täytyy olla suoritettu, mikä vastaa tasoa B1. Perustaitojen opetus on valtion rahoittamaa ja opiskelijat voivat ohjautuvat koulutukseen esimerkiksi kunnan kautta työvoimatoimenpiteenä.   
  

Vierailimme yhdessä perustaitojen opetusta tarjoavassa oppilaitoksessa VUC Storstroemin Naestvedin toimipisteessä, jossa toimintaa esitteli hankejohtaja Kristian Madsen. VUC Storstroem on yksi perustaitoja tarjoavista oppilaitoksista. Se toimii useassa kaupungissa Kööpenhaminasta länteen. VUC Storstroemissä opiskelee 6000 opiskelijaa vuosittain. Oppilaitos on kehittänyt vahvasti yhteisopettajuutta ja avoimen tilan opetusta luokkatilassa sekä integroinut järjestelmällisesti digitaalisuutta oppimiseen ja pedagogiikkaan. Mikäli vierailumme olisi tapahtunut 6 kk myöhemmin, olisimme voineet nähdä oppilaitoksen uudet pian valmistuvat tilat, joissa digitaalisuus ja avoimet oppimisympäristöt ovat keskeisessä roolissa tilojen suunnittelussa. Oppilaitos on pitkäjänteisesti panostanut opettajien perehtymiseen uusiin toimintatapoihin ja digitaalisuuteen oppimisessa. 


VUC Storstroem on kehittänyt hyvin aktiivisesti digitaalisia oppimisympäristöjä yhteistyössä yritysten ja lisäksi useiden hankkeiden kautta. Heillä on hankeverkostoa myös Suomessa sekä ammatillisiin oppilaitoksiin että ammattikorkeakouluihin. Oppilaitos on kirjaton ja kaikki materiaalit ja toiminta tapahtuu digitaalisesti. Opiskelijat voivat lainata oppilaitoksen laitteita ja saavat käyttöoikeuksia sähköisiin kirjoihin. VUCissa on käytössä Microsoftin kanssa yhteistyössä toteutettu ja kansainvälistesti palkittu Global Classroom -toimintamalli ja laitteisto, jonka avulla opiskelija voi osallistua opetukseen joko kotoaan käsin tai tulla luokkaan. Luokassa olevat näkevät seinänäytöiltä (samassa luokassa useita eri seinillä) etänä opiskelevat ja voivat olla heidän kanssaan vuorovaikutuksessa. Malli palvelee etenkin etäällä oppilaitoksesta asuvia.  



Vierailu oli innostava ja herätti ajatuksia digitaalisuuden monista mahdollisuuksista pedagogiikassa ja oppimisessa. VUCissa panostus on ollut pitkäjänteistä ja järjestelmällistä koko organisaation tasolla, mikä vaikuttaa kestävältä tavalta toteuttaa muutosta kohti digitaalisuutta, vaikka käytännössä aina yksittäiset opettajat tekevät muutosta ruohonjuuritasolla. Kristian sanoikin, että ulkoisella rahoituksella ja sen hankkimisella on ollut muutoksessa ratkaiseva rooli, mutta kun pää on saatu auki, sen jälkeen on ollut helpompaa saada rahoitusta uusiin hankkeisiin.  


-Jori
- Inkeri ja Johanna


Tanskan matkan antia

Tanskan visiitistä näin jälkikäteen Tupako-hankkeen maaliskuinen matka Kööpenhaminaan toi virkistävää vaihtelua arkeen. Matka anto...