keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Tupakon Tanskan matka 21.3.-24.3.2018


Tupakon toinen matka kohdistui Kööpenhaminaan ja sen lähiseuduille. Ensimmäinen ja viimeinen päivä olivat matkustuspäiviä ja kaksi keskimmäistä päivää olivat varsinaisia vierailupäiviä. Matkalla olivat mukana Oulun seudun ammattiopistosta Tuire Leinonen, Laura Niva ja Jarmo Niva; Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksesta Kaisa Leppänen ja Mari Poikolainen; Itä-Suomen yliopistosta Jori Sara-aho sekä Axxell Monikulttuurisuuskeskuksesta Inkeri Kaipiainen ja Johanna Rinne. Oli kiva, että me kaikki majoituimme samaan Ascot-hotelliin, joka sijaitsi aivan Kööpenhaminan keskustassa.
Ensimmäisen päivän iltana tapasimme Taphouse-nimisessä olutpubissa, jossa oli mittava määrä erilaisia oluita.  Me esittäydyimme ja juttelimme rennossa tunnelmassa oppilaitoksiemme koulutustarjonnasta sekä työtehtävistämme. Oli kivaa, että matkalla oli mukana opettajia ympäri Suomea.

Ensimmäinen vierailukohde: Glostrupin Vestegnens Sprogcenter
 
Päivä alkoi varhain hotellin runsaalla aamiaisella, jonka jälkeen suuntasimme juna-asemalle. Siellä harjoittelimme lippuautomaatin käyttöä. Se kesti yllättävän kauan, mutta onneksi saavuimme kuitenkin täsmällisesti paikalle.
  
Vestegnens Sprogcenterillä meidät ottivat vastaan Chris Kuylenstierna, Hanne Kit Olesen ja Dorthe Kirkegaard. Saimme heti kattavan esityksen Tanskalaisesta kielikoulutusmallista. Moduuleihin jaoteltu malli oli suomalaiselle opettajalle jo tuttu, mutta eroja oli lopulta enemmän kuin yhtäläisyyksiä. Siinä missä Suomessa koto-koulutusta tarjotaan vain työttömille maahanmuuttajille, oli Tanskassa mahdollista saada kolme vuotta ilmaista kieliopetusta, vaikka olisi jo työelämässä. Kursseja järjestettiin aamulla, päivällä, illalla, viikonloppuisin ja verkossa. Näin jokaiselle opiskelijalle oli mahdollista löytää itselleen sopiva tapa opiskella. Tanskalaisessa mallissa opiskelijan tulee aina läpäistä moduulin tasotesti, jotta hän voi siirtyä seuraavaan moduuliin. Kuitenkin jos opiskelija haluaa, hän voi suorittaa moduulin myös näyttökokeella ja näin edetä nopeampaan tahtiin. Kun opiskelija läpäisee testin, hänet ohjataan sopivan tasoiseen opiskelijaryhmään jatkamaan. Siirtymiä ryhmästä toiseen oli mahdollista tehdä jopa kahden viikon välein. Opiskelijan läpäistessä moduulin, sai kielikoulu rahaa koulutuksen maksavalta kunnalta. 

Kursseille osallistuvat opiskelijat ovat Tanskassa enimmäkseen eurooppalaisia. Joukossa kuitenkin myös Suomessa tutuiksi tulleita kansallisuuksia, kuten syyrialaisia ja irakilaisia. Suomesta poiketen kursseja ei ole tarkoitettu vain työttömille työnhakijoille. Lisäksi opiskelijoiden tulee itse ottaa yhteys kielikurssin järjestäjään, mikä myös eroaa suomalaisesta järjestelmästä. Myönteinen asia onkin, että opiskelijaryhmät voivat olla heterogeenisempiä ja esimerkiksi työttömät voivat saada apua ja esimerkkiä jo työllistyneiltä opiskelukavereiltaan.

Myös työharjoittelut olivat jonkin verran erilaisia kuin Suomessa. Harjoittelu kestää aluksi vain yhden viikon, mutta harjoittelussa on tavoitteena ainoastaan käyttää suomea. Kontaktien muodostaminen työelämään ei ole vielä tärkeää. Useaan otteeseen painotettiin, että opiskelijoiden etenemissuunnitelmat ovat joustavia ja pitkälle yksilöllistettyjä. Työharjoittelujen ohjaamista varten Vestegnens Sprogcenterissä oli omat työntekijät. Samoin kielitestien järjestämiseen, verkkokurssien opettamiseen ja koulutusten suunnitteluun oli omat työntekijänsä. Työnkuvat näyttäytyivät meille selkeästi rajattuina ja tavoitteellisina.

Runsaasta henkilöstöstä ja joustavasti suunnitellusta etenemispolusta huolimatta, ei toiminta kuulemma olisi mahdollista ilman runsasta vapaaehtoisten määrää. Vestegnens Sprogcenter harjoitti runsasta yhteistyötä esimerkiksi järjestöjen, urheiluseurojen ja perheiden kanssa. Maahanmuuttajien on mahdolllista esimerkiksi harrastaa liikuntaa ilmaisissa ryhmissä ja saada apua omalta tukiperheeltään tavallisissa arjen pulmissa. Kaikki tämä vaatii myönteisen asenneilmapiirin luomisen myös oppilaitoksen ulkopuolelle. Tämä onkin Hannen mukaan tulos pitkäjänteisestä verkostoitumistyöstä. Ympäröivän yhteiskunnan aktivoiminen kotouttamiseen on merkittävä saavutus, johon myös Suomessa tulisi voimakkaammin pyrkiä. Hannen sanojen mukaisesti ”together is the answer”.




Muita huomioita ensimmäisen kohteen vierailusta:


Tanskassa koto-koulutuksessa on kolme polkua. Tanska 1 on tarkoitettu lukutaito-opiskelijoille. Tanska 2 on ”peruspolku”. Tanska 3 on nopea polku korkeastikoulutetuille maahanmuuttajille. Kaikissa moduuleissa on 6 moduulia ja kahden ensimmäisen polun taitotasotavoite on B1-B2. Nopealla polulla on mahdollisuus opiskella C1- tasolle asti, mitä Suomessa ei voi opiskella ilmaiseksi. Taitotaso B2 on vaatimuksena kansalaisuuden saamiseksi. Suomessa kansalaisuuteen riittää taitotaso B1.


Koulussa on noin 100 opettajaa. Kokoaikainen opettaja opettaa 25 oppituntia viikossa. Opettajalla on opetusta vuoroissa esimerkiksi kaksi kertaa viikossa aamulla, kolme kertaa päivällä ja kaksi kertaa illalla. Iltavuorot ovat kaikille pakollisia. Opettajat työskentelevät neljän hengen tiimeissä ja yksi tiimi on koko ajan vastuussa tietystä moduulista.
Vierailun lopussa saimme nauttia erinomaisen lounaan koulun ruokalassa. Siitä oli hyvä lähteä seuraavaan vierailukohteeseen.


Toinen vierailukohde: VoksenUddannelsecenterFredriksberg

Seuraavaksi menimme Fredriksbergiin VUF-nimiseen oppilaitokseen, jossa meidät otti vastaan Anneli Vejsig Bruun ja hänen kolleegansa Kristine.




Koulussa on 800 opiskelijaa ja 36 opettajaa. Opiskelijoista 23 % on pakolaisia tai tulleet Tanskaan perheenyhdistämisen kautta. Pakolaistaustaisilla maahanmuuttajilla on viisi vuotta aikaa opiskella kieltä.Tällä hetkellä kurssit ovat kaikille maahanmuuttajille ilmaisia, mutta tilanne muuttuu kesällä 2018. Silloin ei-pakolaistaustaiset maahanmuuttajat joutuvat maksamaan jokaisesta moduulista noin 300 euroa.

Anneli Vejsig Bruun kertoi meille myös, että jos opiskelija yhden vuoden kuluessa kuntaan saapumisesta tulee toimeen omillaan, ilman taloudellista tukea, saa kunta bonuksen. Jos näin ei tapahdu, saa kunta maksaa sakkoja. Lisäksi perheenyhdistämisessä perheenjäsen joutuu maksamaan isohkon pantin, jonka hän saa takaisin, kun perheenjäsen läpäisee
kielikokeen.


Anneli kertoi myös kansalaisuustestistä, joka sisältää yhteiskuntaan, kulttuuriin ja historiaan sekä ajankohtaisiin asioihin liittyviä teemoja tanskaksi. Kansalaisuutta haluavan täytyy lukea kansalaisuustestin materiaali (35 kysymystä) ja lisäksi osata vastata viiteen ajankohtaiseen aiheeseen liittyvään kysymykseen. Kansalaisuutta hakevan täytyy osoittaa osaamista sekä kielitaidossa että yhteiskuntatiedossa.



Vaikutuksen meihin teki se, miten paljon opetuksessa huomioidaan kielen ääntäminen. Oppilaitoksessa järjestetään ääntämiskursseja ja siellä on ääntämisstudio, johon opiskelija voi mennä itsenäisesti harjoittelemaan ääntämistä ja tekemään kuunteluharjoituksia. Studiossa on opettaja, jolta opiskelija saa omaan lähtökieleen sopivan ääntämisharjoituspaketin ja muuta tukea. Opiskelijan saama palaute on Bruunin kertoman mukaan yksilöllistä ja konkreettista. Eli opiskelijaa voidaan kehtottaa harjoittelemaan jotain tiettyä yksittäistä konsonanttia. Siinä meillä olisi parannettavaa opetuksessamme.






  

Kolmas vierailukohde: VUC Storstroem (Naestved) 
Tanskassa perustaitojen (basic skills) opetusta aikuisille tarjoaa 27 oppilaitosta. ytännössä perustaitojen koulutus sisältää matematiikan, englannin, tanskan ja tanska toisena kielen, yhteiskuntatiedon ja luonnontieteiden kursseja, jotka ovat jääneet suorittamatta perusasteella tai lukiossa. Kurssien tavoitteena on parantaa opiskelijoiden mahdollisuuksia hakeutua lukioon, ammatilliseen tai korkeakoulutukseen. Tanskassa ammattikorkeakoulutus on hyvin suosittua, minkä vuoksi toisen asteen ammatillinen koulutukseen ei riitä aina tarpeeksi hakijoita. Kotoutuja voi hakeutua perustaitojen koulutukseen esimerkiksi kielikoulutuksen jälkeen. Yleensä ennen perustaitojen koulusta D2-tanskan täytyy olla suoritettu, mikä vastaa tasoa B1. Perustaitojen opetus on valtion rahoittamaa ja opiskelijat voivat ohjautuvat koulutukseen esimerkiksi kunnan kautta työvoimatoimenpiteenä.   
  

Vierailimme yhdessä perustaitojen opetusta tarjoavassa oppilaitoksessa VUC Storstroemin Naestvedin toimipisteessä, jossa toimintaa esitteli hankejohtaja Kristian Madsen. VUC Storstroem on yksi perustaitoja tarjoavista oppilaitoksista. Se toimii useassa kaupungissa Kööpenhaminasta länteen. VUC Storstroemissä opiskelee 6000 opiskelijaa vuosittain. Oppilaitos on kehittänyt vahvasti yhteisopettajuutta ja avoimen tilan opetusta luokkatilassa sekä integroinut järjestelmällisesti digitaalisuutta oppimiseen ja pedagogiikkaan. Mikäli vierailumme olisi tapahtunut 6 kk myöhemmin, olisimme voineet nähdä oppilaitoksen uudet pian valmistuvat tilat, joissa digitaalisuus ja avoimet oppimisympäristöt ovat keskeisessä roolissa tilojen suunnittelussa. Oppilaitos on pitkäjänteisesti panostanut opettajien perehtymiseen uusiin toimintatapoihin ja digitaalisuuteen oppimisessa. 


VUC Storstroem on kehittänyt hyvin aktiivisesti digitaalisia oppimisympäristöjä yhteistyössä yritysten ja lisäksi useiden hankkeiden kautta. Heillä on hankeverkostoa myös Suomessa sekä ammatillisiin oppilaitoksiin että ammattikorkeakouluihin. Oppilaitos on kirjaton ja kaikki materiaalit ja toiminta tapahtuu digitaalisesti. Opiskelijat voivat lainata oppilaitoksen laitteita ja saavat käyttöoikeuksia sähköisiin kirjoihin. VUCissa on käytössä Microsoftin kanssa yhteistyössä toteutettu ja kansainvälistesti palkittu Global Classroom -toimintamalli ja laitteisto, jonka avulla opiskelija voi osallistua opetukseen joko kotoaan käsin tai tulla luokkaan. Luokassa olevat näkevät seinänäytöiltä (samassa luokassa useita eri seinillä) etänä opiskelevat ja voivat olla heidän kanssaan vuorovaikutuksessa. Malli palvelee etenkin etäällä oppilaitoksesta asuvia.  



Vierailu oli innostava ja herätti ajatuksia digitaalisuuden monista mahdollisuuksista pedagogiikassa ja oppimisessa. VUCissa panostus on ollut pitkäjänteistä ja järjestelmällistä koko organisaation tasolla, mikä vaikuttaa kestävältä tavalta toteuttaa muutosta kohti digitaalisuutta, vaikka käytännössä aina yksittäiset opettajat tekevät muutosta ruohonjuuritasolla. Kristian sanoikin, että ulkoisella rahoituksella ja sen hankkimisella on ollut muutoksessa ratkaiseva rooli, mutta kun pää on saatu auki, sen jälkeen on ollut helpompaa saada rahoitusta uusiin hankkeisiin.  


-Jori
- Inkeri ja Johanna


keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Kokemuksia Firenzestä



TUPAKOn  ensimmäinen matka

1.11.-4.11. Firenze, Italia.



Tupakon ensimmäinen matka kohdistui Pohjois-Italiaan. Matkalla olivat Oulun Aikuiskoulutuskeskuksesta Tanja Tammimies, Päivikki Virsunen ja Sanna-Riitta Ala-Kokkare, Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksesta Mia Löytty ja Terhi Tapaninen, Axxellista Eija Eloholma ja Marjo Salmela sekä Itä-Suomen yliopistosta Heli Kaarniemi.





2.11.2017 Oxfam ja Casa delle Culture

Matkasuunnitelmassamme vierailupäiviä oli kaksi (2. ja 3.11.) ja matkapäiviä kaksi. Vähän osallistujien kotipaikasta riippuen matkalle lähdettiin aiemmin tai myöhemmin, mutta 2.11. kello 7.30 kaikki liikkujat olivat virkeinä ja innokkaina sovitussa tapaamispaikassa Firenzen päärautatieaseman ovilla. Ensimmäisenä vierailukohteenamme oli Oxfamin Casa delle Culture -toimipiste pienessä Arezzon kaupungissa noin tunnin junamatkan päässä Firenzen keskustasta. Junamatka Arezzoon sujui kauniissa Toscanan maisemissa jutustellen ja tutustellen. Oli mielenkiintoista kuulla, kuinka erilaiset maahanmuuttajakoulutuksen käytänteen meillä  Suomessa on. 
Aamujunalla Arezzoon Marjo, Päivikki ja Mia
Maisemia tarkkailee Heli


Arezzon asemalla meitä oli vastassa Casa delle Culturen työntekijä Elisa Carboni, ja kävelimme hänen kanssaan halki Arezzon keskustan. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan, niin kuin kaikissa muissakin kohteissa. Oli hienoa huomata, että kaikki vierailukohteemme olivat oikeasti paneutuneet käyntiimme ja huomioineet mukavasti mm. kotimaamme Suomen.
Arezzon asemalta kohti Casa delle Culturea
Ensin täytyi tietysti saada aamukahvit !



Casa delle Culturen toiminta oli hyvin lähellä Oulussa toimivan Villa Victorin toimintaa. Neuvonta, koulutus, erilaiset tapahtumat ja projektit kuulostivat tutuilta. Koulutusosiosta mieleen jäi erityisesti ajokortti-italia, josta voisi kehitellä hanketta Suomenkin päähän. Tampereella samantapaista toimintaa kuin Oxfamilla on esimerkiksi maahanmuuttajainfo Mainion neuvontapisteellä ja Naistarin suomen kielen kursseilla.


Casa delle Culture


Casa delle Culture
Malalan teksti seinällä


Mukana kiinnostavassa aamupäivässä olivat myös itsekin maahanmuuttajataustainen, Romaniasta kotoisin oleva Ingrid ja maahanmuuttoa tutkiva Giovanna Tizzi, jotka kertoivat meille Italian tilanteesta. Suurin osa maahanmuuttajista ja turvapaikanhakijoista tulee Italiaan Välimeren yli ja suurin tulijaryhmä on kotoisin Eritreasta. Tutkijalla oli mielenkiintoista tietoa siitä, miten maahanmuutto italialaisessa mediassa esitetään ja toisaalta siitä, millainen todellisuus on tilastojen mukaan. Ei yllättävästi median otsikot olivat skandaalihakuisia ja mm. muslimisaatiosta kohutaan. Todellisuus on mediatietoja huomattavasti maltillisempi. Lopuksi kuulimme vielä keskuksessa järjestettävistä italian kielen kursseista, joista meille kertoi yksi keskuksen opettajista, Annelise.


Yleisesti ottaen suurimpana erona oli meidän vahvan työelämälähtöisyys, jota ei Italian maahanmuuttokoulutuksessa painotettu samalla tavalla. Toki maahanmuuttajien kotoutuminen on sielläkin tärkeä lähtökohta, mutta mitä se tarkoittaa ja miten se toteutetaan oli erilaista, kuin meillä. Vierailusta jäi se vaikutelma, että kielitaito opiskellaan pääasiassa, kun ollaan vielä turvapaikan hakijan statuksella. Sen jälkeen oleskeluluvan saanut on enemmän omillaan ja oman aktiivisuutensa varassa.

Casa delle Culturen toiminta oli maahanmuuttajia voimauttavaa ja aktivoivaa. Keskuksessa järjestettiin mm. isoja kansalaisuudensaantijuhlia, kun kansalaisuuden saaminen joillekin koitti. Käytäntö on erilainen kuin Suomessa. Jotta turvapaikanhakija saa pitkäaikaisen oleskeluluvan, hänen täytyy osoittaa A2.2 -tason kielitaito italian kielessä. Kansalaisuuden saamiseen ei tarvitse erikseen mitään kielitaitotestiä, mutta kansalaisuuden voi saada vasta kun on oleskellut yhtäjaksoisesti maassa kymmenen vuotta. Myöskään lapsi, joka syntyy Italiassa ei automaattisesti saa Italian kansalaisuutta, elleivät sukujuuret ole italialaiset.
Tanja ja Päivikki Arezzon asemalla



Antoisan Casa delle Culturessa vietetyn aamupäivän jälkeen nappasimme kadunvarren fast food -pizzeriasta pizzaslicet lounaaksi. Ja jos joku vielä jaksaa taivastella ananasta pizzan päällä, niin minä en! Arezzolaisen pikapizzan päällä oli ranskalaisia ja nakkeja! Autentico! Pizzalla ravittuina palasimme Toscanan vuorien lomitse takaisin Firenzeen ja tutustuimme toisenlaiseen Casa delle Cultureen - Ufficin galleriaan. Mamma mia!

Henkeäsalpaavan taidepaljouden keskellä tuli mieleen Firenzen syndrooma. Se on todennettu psykoottinen tila, jonka sopivasti herkistyneet matkailijat voivat saada yltäkylläisen kauneuden keskellä Firenzessä. Usein oireilu alkaa Ufficissa. Italialaiset ovat kuulemma immuuneja: leonardot ja michelangelot, botticellit ja caravaggiot joka puolella - on normaalia, ei tunnu missään!


Ufficiin jonottaessa

Neljä Venusta
Arno ja Ponte Vecchio Ufficin ikkunasta

Duomon kupoli Ufficista



3.11. aamupäivä ISS Benvenuto Cellini


Toinen vierailupäivä perjantai alkoi hieman epätietoisissa merkeissä, koska täyttä varmuutta vierailukohteesta ei ollut. Professori Raffaella Biagioli oli vahvistanut meille tapaamisen ja lupasi tulla meitä vastaan, mutta muuta tietoa ei ollut. Toiveikkaina kuitenkin menimme paikallisjunalla sovitulle asemalle ja jäimme odottamaan. Ja hetken asemalla odoteltuamme näimme ystävällisesti hymyilevän kaksikon lähestyvän meitä: "Finlandezi?" Yllätys oli mieluinen, kun pääsimme tutustumaan paikallisen ammattikoulun toimintaan. Hauska oli nähdä ja jututtaa oppilaita, erityisesti mukanamme kulkenutta suomalaispoikaa. Pojalla oli suomalainen äiti ja italialainen isä. Kuusi ensimmäistä elinvuottaan hän oli asunut Italiassa, sitten taas kuusi Suomessa ja nyt taas kuusi vuotta Italiassa. Suomen kieli sujui oikein hyvin.

ISS Benvenuto Celllinin Schoolmaster ja opettajia
Suomesta käsin tulkittuna aamun vierailukohteen viestintä oli ollut vähän vaikeaselkoista, mutta meitä oli vastassa ihastuttava delegaatio ISS Benvenuto Cellinin opettajia ja opiskelijoita. Pääsimme tutustumaan ammatillisiin oppimisympäristöihin ja saimme jutella opettajien ja opiskelijoiden kanssa. Näimme konetekniikan opiskelijoita, pukusuunnittelun opiskelijoita ja grafiikan opiskelijoita

Mieleen jäivät seuraavat asiat: maahanmuuttotaustaisilla opiskelijoilla ei ole valmistavaa koulutusta vaan heidät integroidaan suoraan koulutukseen. Ammatillinen suuntautuminen valitaan Italiassa jo hyvin nuorena. Oli hätkähdyttävää nähdä pieniä, 13-vuotiaita poikia metallisorvien äärellä. Jos huomaa valinneensa väärän alan, alaa voi vielä melko helposti vaihtaa ensimmäisen vuoden aikana, mutta se voi tarkoittaa myös koulun vaihtoa. Koulut ovat hyvin ammatillisesti suuntautuneita. Italialaiset oppilaat olivat hyvin käyttäytyviä ja iloisia. Kun menimme grafiikan luokkaan tutustumaan, oppilaat ampaisivat seisomaan. Grafiikan alan opiskelijat työskentelivät erittäin innokkaasti tietokoneen ääressä. Jos opiskelija haluaa työllistyä mainosalalle, hän joutuu mahdollisesti etsimään työpaikkaa Milanosta.


Suomalaistaustainen opiskelija kulki mukanamme koko vierailun ajan.
Hän oli valinnut suuntautumisvaihtoedokseen konetekniikan opinnot. Kun kyselimme, oliko vaikeaa tehdä ammattisuuntautumisvalinta jo 13-vuotiaana, hän kertoi, että oli. Asiaa oli kuitenkin auttanut isän omistama tekniikan alan yritys, jonka jatkajaksi poikakin tähtäsi. Opiskelijoiden työllistyminen näytti valoisalta: meille kerrottiin, että Firenzen alueella on yli sata pientä teknologialan yritystä, jotka vievät opiskelijat suoraan koulun penkiltä. Koululla oli valmiita kontakteja harjoittelua varten ja työpaikkayhteistyö tuntui tiiviiltä. Joskus työnantajat käyvät myös koululla opastamassa opiskelijoita.  Joskus valmistuminen meinaa jäädä, kun opiskelijoille tarjotaan työtä ennen kuin koulu on loppunut. Suurin osa mekaniikan opiskelijoista meneekin suoraan töihin eikä jatka jatko-opintoihin, vaikka se on toki mahdollista. Koulupudokkaita on myös jonkin verran, osasyynä koulun johtaja piti sitä, että alavalinta tehdään niin varhain.

Pukusuunnittelun opiskelijoista suuri osa oli tyttöjä. Mennessämme sisään ompelukoneet hurisivat ja vitsailimme, että pääsimme Italian muodin alkulähteelle. Koulun johtaja kertoi, että koululla on vahvat perinteet muotisuunnittelussa ja opiskelijoita on työllistynyt jopa Valentinolle. Pääsimme myös katsomaan koulun muotinäytöksiin tehtyjä upeita pukuja.
Pukusuunnittelijoiden luomuksia
3D-tulostusta
Tekniikan opiskelijoita

Pukusuunnittelijoiden suunnittelemia laukkuja

Tulevaisuuden muotia ehkä Valentinolla



3.11. iltapäivä Centro Provinciale Istruzione Adulti i Firenze CPIA1


Aikataulumme oli tiukka ja lähdimmekin seuraavaan vierailukohteeseemme taksilla. Lähiön taksikuskit eivät mielellään lähteneet Firenzen keskustaan: osoite oli tuntematon ja liikenne kaoottinen kaupungin keskustassa. Perille päästiin kuitenkin minuuttia ennen sovittua aikaa, vaikka toiselle taksikuskille Tanja joutui opastamaan navigaattorin käyttöä ja kuljettajan piti ottaa santamariat avukseen tiukan paikan tullen. CPIA 1:ssä eli paikallisessa aikuiskoulutuskeskuksessa meillä oli hyvä keskustelu paikallisten opettajien kanssa, mielenkiintoista tietojen vaihtamista ja havaintoja siitä, että opettajuus on samanlaista ympäri maailman. Ammattimme ja alamme haasteet pystyimme hyvin jakamaan. Erityisesti mieleen jäi matematiikan opettaja Andrea Mancino, jolle voisin myöntää symppispalkinnon!

Francesco, Andrea, Tanja ja Sanna-Riitta


CPIA1 järjesti myös luku- ja kirjoitustaidon koulutusta ja opettajien kanssa oli antoisaa vaihtaa ajatuksia.
Eija, Marjo ja luku- ja kirjoitustaidon opettajia

CPIA1 oli myös huomioinut meidät suomalaisvieraansa erityisellä tavalla. Muuten puheliaiden opettajien joukossa istui yksi hiljainen nuorimies, jota pyydettiin vierailun loppupuolella ääneen. Mies oli Francesco, joka oli viettänyt edellisenä vuonna kaksi viikkoa espoolaisessa Kirkkojärven koulussa ja tutustunut graduaan varten suomalaiseen koulutusjärjestelmään, koska yleisesti tiedetään, että suomalainen järjestelmä on paras. Hän oli havainnut, että suomalaiset lapset ovat hyvin vapaita ja opettajat kilvan ihmettelivät, että lapset jo 7-8 -vuotiaina voivat taittaa koulumatkansa yksin.

Maahanmuutosta keskustelimme tietysti paljon ja se onkin Italiassa määrältään täysin eri lukemissa kuin Suomessa. Silti katukuvassa maahanmuutto näkyi yllättävän vähän. Ehkä maahanmuutto keskittyy Italiassa enemmän tiettyihin alueisiin, mutta meille tuli yllätyksenä se, kuinka vähän vastaantulijoista oli maahanmuuttaja-taustaisia. Kuulimmekin, että suurin osa maahanmuuttajista tulee Länsi-Afrikasta, eikä juuri ollenkaan Itä-Afrikasta, eikä Syyriasta. Lisäksi Italia on myös vahva kauttakulkumaa, eli vaikka tulijoita on paljon, monet jatkavat matkaansa eteenpäin. Tämä vaikuttaa myös kielen opiskelun motivaatioon.



Yksi ongelma, mikä näkyi tällä alueella, oli luvallisten ja luvattomien kiinalaisten siitotyöläisten määrä. Heidän oli vaikea oppia kieltä ja he asuivat omissa yhteisöissään. He asuivat pitkään maassa, ilman integroitumista yhteiskuntaan. He työskentelivät usein vaatetehtaassa kahden euron tuntipalkalla. Valtava kiinalaisten määrä näkyi myös paluumatkalla Firenzestä Roomaan. Bussissa oli kaksi suomalaista, kaksi kanadalaista ja noin 46 kiinalaista isojen matkatavaroiden kanssa.

Kaiken kaikkiaan matka oli erittäin onnistunut ja antoisa. Kaikki järjestelyt ja vierailut sujuivat kotimatka mukaan lukien erinomaisesti. Oli todella ilahduttavaa, että meidät otettiin niin vieraanvaraisesti ja huolellisesti vastaan. Jokaisessa oppilaitoksessa oli tavattavissa useita opettajia ja kiinnostus oli aitoa ja molemminpuolista. Varsinaisten vierailukohteiden lisäksi voi todeta, että ruoka oli hyvää, seura mukavaa ja taide ikuista.


Viimeisen illan ryhmäselfie



Tupakon Tanskan matka 21.3.-24.3.2018

 Tupakon toinen matka kohdistui Kööpenhaminaan ja sen lähiseuduille. Ensimmäinen ja viimeinen päivä olivat matkustuspäiviä ja kaksi keski...